Hei vaan kaikille siellä ruudun toisella puolella! Koska tämä on vanhan blogini uusi versio, niin milläpä muulla olisi mukavampi aloittaa, kuin esittelytekstillä. Näitä olen useampia joutunut raapustelemaan erinäisistäkin syistä, mutta tällä kertaa ajattelin pysyä siellä hieman perinteisemmällä puolella. Eli vain kertoa itsestäni? Aikaisemmin olen täytellyt kyselyitä sun muita, mutta ajattelin, että olisi mukavampi lukea hieman kokonaisvaltaisesti tästä hemmosta joka täällä hääräilee, kuin vain muutaman suppean kysymyksen perusteella.
Pähkinänkuoressa kaikki minusta: lempibändini on One Direction (tämä tulee tosi usein shokkina uusille ihmisille), rakastan (RAKASTAN!!) jääkiekkoa, pidän Robinin musiikista, kaatuilen usein ja olen kaatuilujeni takia joutunut kaksi kertaa ensiapuun, olen hyvn kovaääninen, uudessa seurassa olen kuitenkin se hiljainen tarkkailija, pidän matematiikasta ja sudokuista, valmistuin lukiosta k2013 neljässä vuodessa, luen paljon ja pidän kirjoittamisesta, rakastan kynsien laittamista.
Taidan kuitenkin lähteä tuota pähkinänkuorta hieman availemaan teille, jotka ette minua ennestään tunne. Elikkäs minä olen Ria (Virpinäkin tunnetaan, mutta tykkään kuitenkin nettimaailmassa käyttää nimimerkkiä, ihan vain jonkintasoisen turvallisuuden tunteen vuoksi.) ja olen siis 21-vuotias bloggaaja. Blogit ja bloggaaminen ovat aina olleet minulla lähellä sydäntä ja tulevat varmasti pitkään olemaankin. Bloggaamisen olen aloittanut syyskesällä 2011 eli kolmisen vuotta sitten. Tarkkaa aikaa en muista, enkä osannut katsoa, mutta eiköhän tuokin kerro jo jotakin. Olen itse pitänyt kolmentyyppistä blogia. Ihan ensiksi aloitin ns. päiväkirjamaisen blogin, missä kerroin vähän milloin mistäkin, välillä esittelin artisteja ja välillä kertoilin itsestäni. Toinen on askartelu/kynsiblogi, jonka aloitin alun perin askartelublogina ja sittemmin siitä tuli vain kynsiblogi minkä pitämiseen ystävänikin liittyi. Viimeisimpänä minulla on ollut kirjablogi. Vuonna nakki ja makkara osallistuin haasteeseen missä oli tavoitteena lukea 100 kirjaa vuoden sisään. Se ei minulta kuitenkaan onnistunut lähellekään, joten poistin sittemmin blogini sillä sille ei nyt pitkään aikaan ole ollut käyttöä. Olen myös harkinnut laihdutus/elämäntaparemontti -blogin perustamista, mutta toistaiseksi en ole sitä vielä tehnyt. Luultavasti tästä "projektista" tulen tämän blogin puolelle kirjoittelemaan ja toivottavasti sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy myös samanlaisten asioiden kanssa painiskelevia ihmisiä tukemaan ja lohduttamaan ja toivon, että voisin myös olla muille tukena ja lohdutuksena!
Tästä blogista ei siis ainakaan toistaiseksi ole tulossa laihdutus- tai elämäntaparemonttiblogia, vaan ihan omanlaiseni höpöttelypaikka missä saattaa se laihdutus musiikin ja muun ohella vilahdella.
Mitäs nyt muuta itsestäni kuin bloggaamistaustani? Olen siis tosiaan parinkymmenen merkkiviivan ohittanut puolitoista vuotta sitten ja fiksuimmat voivatkin päätellä, että olen siis syntynyt tammikuussa 1993. Eli talven tyttö olen. Olen käynyt lukion ja valmistuin sieltä keväällä 2013 ylioppilaaksi kohtalaisilla arvosanoilla. Kuitenkin laiskasta luonteestani johtuen kävin lukion neljään vuoteen. Enkä lähde tätä edes selittämään kiireillä tai muilla, mulla vain meni kakkosvuosi läskiksi, mistä syystä oli pakko venyttää neljään vuoteen. Oon kuitenkin ylpeä itsestäni, että pääsin ylioppilaaksi, ja vieläpä samaan aikaan kuin pikkusiskoni!
Olen koko ikäni asunut täällä Tampereen mettissä ja niin tulee luultavasti seuraavat pari vuotta vielä olemaan. Haaveena olisi joskus muuttaa vielä muualle ja nähdä maailmaa, mutta kaikki aikanaa. Pidän pinkistä ja punaisesta ja olen käynyt kolme kertaa Lontoossa.
Tulen varmasti kirjoittamaan vielä laajemmin eri näkökulmista itsestäni, joten siksi nyt tulee vähän tynkänä tietoa. Voisin kuitenkin hieman avata omia mielenkiinnon kohteitani teille.
Ensimmäisenä ja lähimpänä sydäntäni on musiikki. En tiedä miten voisin elää ilman sitä. Musiikki on minulle hyvin tärkeää ja se tulee varmasti olemaan iso osa tätä blogia. Yritän yleensä löytää juuri sen hetkiseen mielentilaani sopivat biisit ja kuunnella niitä. Usein huomaan myös, jos olen allapäin, niin tarkoituksellisesti kuuntelen vaikkapa Michael Bublén Beautiful Dayta, ihan vain sen takia, että se saa joka ikinen kerta minut hyvälle tuulelle. Välillä on kuitenkin semmoinen fiilis, että halua kuunnella jotain surullista ja hidasta, ja yleensä sen aloitan Zen Cafén Todella kaunis -biisillä, millä on itselleni oma surullinen merkityksensä.
.jpg)
Toisena on One Direction. Tämän olisin tietenkin voinut lisätä tuohon musiikkiin, mutta se on vain niin paljon enemmän kuin pelkkä musiikki elämässäni. Rakastan heidän musiikkiaan ja persoonallisuuksiaan enkä ole vielä tähän mennessä kyllästynyt yhteenkään biisiin. Sama asia on myös Backstreet Boyssin kanssa, jota olen kuunnellut yläasteajoilta saakka ja edelleen jokaikinen biisi kolahtaa ja heidän keikoillaan käyn jos Suomeen tulevat. Kuitenkin näistä kahdesta jostain syystä One Direction kolahtaa hieman enemmän. En sitten tiedä onko syynä heidän nykypäiväisempi musiikki vai nuorempi ikänsä.
.jpg)
Seuraavaksi listalla on jääkiekko. Asia, jota vielä kolmisen vuotta takaperin inhosin enkä voinut sietää. Sen kuitenkin muutti Suomen 2011 maailmanmestaruuden tuoma jännitys ja onnellisuus. Siitä lähtien olen ollut aivan rakastunut kyseiseen lajiin. Vasta tänä keväänä aloin aktiivisesti seuraamaan lätkää ja siitä lähtien olenkin ollut suurin piirtein perillä itselleni tärkeimmistä lätkään liittyvistä asioista. Ja tähän väliin sanon, etten todellakaan katso jääkiekkoa pelaajien takia vain itse pelin ja sen fiiliksen mitä siitä pelin katsomisesta syntyy. Ja sanottakono vielä, että tamperelaisena kannustan Tapparaa meidän SM-liigasta. NHL joukkueista oma lemppari on Minnesota Wild, juurikin sen takia, että siellä pelaa oma kakkoslempparipelaajani Mikael Granlund. Ja taaskaan hän ei ole toiseksi lempipelaajani ainoastaan ulkonäkönsä tai ilmaveivinsä takia, vaan on oikeasti yksi Suomen suurimpia lupauksia! Ja koska kuitenkin jotakuta kiinnostaa (tai sitten ei) niin lempipelaajani on Tapparan Pekka Jormakka.
Kissat. Kaikissa yksinkertaisuudessaan maailman ihanimmat eläimet. Olen itse omistanut yhden ihanan ja rakkaan kissan, mutta aggressio-ongelmien takia se jouduttiin lopettamaan, sillä se alkoi olemaan todellinen vaara muille. Mitään muuta vaihtoehtoa ei meillä ollut ja edelleenkin (vaikka siitä onkin kohta jo vuosi) niin tiedän päätöksen olleen oikea, vaikka äärimmäisen raskas ja vaikea oli. Niisku oli minulla tietyllä tapaa, kuin oma lapsi. Rakastin sitä, aivan kuten olisin omaa lasta rakastanut. Tietenkin kohtelin sitä kuin kissaa kohdellaan. Vieläkään ei olla aivan sataprosenttisen varmoja, mistä tämä kaikki johtui. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä oli aivokasvain tms. korjaamaton vika aivoissa. Ainoana vaihtoehtona eläinlääkäri tarjosi rauhoittavia, mutta en millään voisi kuvitella 2,5v kissan elämää pelkkien rauhoittavien turvin. Ei siinä olisi yhtikäs mitään järkeä, siinä menisi koko kissan luonne, eikä se taatusti olisi ollut kissalle hyväksi. Eläinlääkärikään ei kauhean innoissaan tätä vaihtoehtoa meille esitellyt. Tiedän varmasti, että siellä jossain on joku, joka paheksuu minua, mutta en voi sille mitään. Vaikka kissa oli minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä, en halunnut pilata sen elämää rauhoittavilla, ei se kuulu kissoille, jotka perimmiltään ovat kuitenkin villieläimiä. Vielä tulevaisuudessa aion hommata oman kissan, kunnes olen totaalisesti päässyt yli tuosta edellsiestä rakkauspakkauksesta ja olen varma, että pystyn pitämään kissasta huolta, niin taloudellisesti kuin ns. henkisesti.
.jpg)
Seuraavana listallani ovat tietenkin ystävät ja perhe. En olisi mitään ilman heitä. Rakastan perhettäni. Minulla on siis kaksi sisarusta, pikkusisko (20v) ja pikkuveli (joka juuri täytti 18v) sekä äiti, isä ja Luppa-koira. Tai no, Luppa on virallisesti siskoni koira ja asustelee tällä hetkellä äitini luona, mutta pidän sitä tietenkin edelleen perheenjäsenenäni. Ystäviä minulla ei ole kauheaa määrää, mutta jokainen heistä on äärimmäisen rakas ja tärkeä. En ole ikinä viihtynyt kauhean isoissa joukoissa, vaan valinnut muutaman hyvän ystävän ja viettänyt heidän kanssaan aikaa. Tämä on passannut minulle paremmin kuin hyvin ja olen ikionnellinen jokaisesta ystävästä, joka minulla on.
Lukeminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Jo pienestä pitäen, ennen kuin osasin lukea, pidin siitä, että minulle luettiin. Heti lukemaan opeteltuani olen kahminut kirjaa toisen perään eikä loppua kirjarakkaudelle näy. Tällä hetkellä lempikirjasarjani on Nälkäpeli, joka on vain yksinkertaisesti kolahtanut minuun, vaikka olenkin Potterhead henkeen ja vereen. Nälkäpeleissä on vielä enemmän sitä jotakin.
.jpg)
Iso-Britannia ja The X Factor, ei yhtä ilman toista. Nämä kummatkin osaltaan ovat vaikuttaneet toisiinsa. Tai siis, ihan ensimmäiseksi ihastuin Britteihin ja varsinkin Lontooseen, missä olenkin jo kolme kertaa käynyt. Pari vuotta takaperin aloin seuraamaan The X Factoria, sillä olin katsonut kauden nro 7, missä One Direction oli mukana. Toisin sanoen siis, jos en olisi hurahtanut Brittien maailmaan, en olisi lytänyt TXF:ää, mutta toisaalta, jos en olisi hurahtanut TXF:ään ei minun Britanniainnostus olisi varmasti pysynyt yllä. Tätä sunnuntaita kuitenkin odotellessa, sillä silloin alkaa uusi The X Factor kausi!!
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, minulla on täällä kynnet ja kynsien lakkailu. En muista ollenkaan, kuinka kauan olen kynsiä harrastanut, mutta kauan! Välillä on pitkiäkin taukoja ja inspiraation puutetta (sama koskee lukemista ja kirjoittamista), mutta kun innostun niin innostun! Omistan n. 140 kpl kynsilakkoja eikä minulla ole yhtäkään samaa kynsilakkaa. Ja tämä ei ole paljon verrattuna moniin muuhun kynsiharrastajiin, joilla saattaa olla jopa yli 400 kynsilakkaa. Että ajatelkaapas sitä. Tosiaalta kuitenkin itselleni tuo määrä lakkoja olisi aivan aivan liikaa, joten olen ihan tyytyväinen noihin 140 lakkaani mitä omistan.
Tässä siis kaikki minusta näin "lyhyesti". (En muista koska olisin postannut näin pitkää postausta). Yritän päästä mahdollisimman usein postailemaan aiheesta kuin aiheesta. Jos nyt jo joku aihe sytytti tai suututti (lähinnä noista omista mielenkiinnoistani mistä tulen siis myöhemmin kyllä kirjoittamaan) niin kertokaa! Onko jotain mistä haluaisitte kuulla lisää tai mistä ette välittäisi niin paljoa kuulla? Pallo on nyt teillä. Olisi todella kiva kuulal mielipiteitä ylipäätänsäkin, mitä haluaisitte tältä blogilta tulevaisuudessa. Julkaisenko tänne puolelle jotain vanhoja postauksiani, vai hautaanko ne tuonne vanhaan blogiin? Kaikki kommentit ovat siis tervetulleita!!
Pähkinänkuoressa kaikki minusta: lempibändini on One Direction (tämä tulee tosi usein shokkina uusille ihmisille), rakastan (RAKASTAN!!) jääkiekkoa, pidän Robinin musiikista, kaatuilen usein ja olen kaatuilujeni takia joutunut kaksi kertaa ensiapuun, olen hyvn kovaääninen, uudessa seurassa olen kuitenkin se hiljainen tarkkailija, pidän matematiikasta ja sudokuista, valmistuin lukiosta k2013 neljässä vuodessa, luen paljon ja pidän kirjoittamisesta, rakastan kynsien laittamista.
Taidan kuitenkin lähteä tuota pähkinänkuorta hieman availemaan teille, jotka ette minua ennestään tunne. Elikkäs minä olen Ria (Virpinäkin tunnetaan, mutta tykkään kuitenkin nettimaailmassa käyttää nimimerkkiä, ihan vain jonkintasoisen turvallisuuden tunteen vuoksi.) ja olen siis 21-vuotias bloggaaja. Blogit ja bloggaaminen ovat aina olleet minulla lähellä sydäntä ja tulevat varmasti pitkään olemaankin. Bloggaamisen olen aloittanut syyskesällä 2011 eli kolmisen vuotta sitten. Tarkkaa aikaa en muista, enkä osannut katsoa, mutta eiköhän tuokin kerro jo jotakin. Olen itse pitänyt kolmentyyppistä blogia. Ihan ensiksi aloitin ns. päiväkirjamaisen blogin, missä kerroin vähän milloin mistäkin, välillä esittelin artisteja ja välillä kertoilin itsestäni. Toinen on askartelu/kynsiblogi, jonka aloitin alun perin askartelublogina ja sittemmin siitä tuli vain kynsiblogi minkä pitämiseen ystävänikin liittyi. Viimeisimpänä minulla on ollut kirjablogi. Vuonna nakki ja makkara osallistuin haasteeseen missä oli tavoitteena lukea 100 kirjaa vuoden sisään. Se ei minulta kuitenkaan onnistunut lähellekään, joten poistin sittemmin blogini sillä sille ei nyt pitkään aikaan ole ollut käyttöä. Olen myös harkinnut laihdutus/elämäntaparemontti -blogin perustamista, mutta toistaiseksi en ole sitä vielä tehnyt. Luultavasti tästä "projektista" tulen tämän blogin puolelle kirjoittelemaan ja toivottavasti sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy myös samanlaisten asioiden kanssa painiskelevia ihmisiä tukemaan ja lohduttamaan ja toivon, että voisin myös olla muille tukena ja lohdutuksena!
Tästä blogista ei siis ainakaan toistaiseksi ole tulossa laihdutus- tai elämäntaparemonttiblogia, vaan ihan omanlaiseni höpöttelypaikka missä saattaa se laihdutus musiikin ja muun ohella vilahdella.
Mitäs nyt muuta itsestäni kuin bloggaamistaustani? Olen siis tosiaan parinkymmenen merkkiviivan ohittanut puolitoista vuotta sitten ja fiksuimmat voivatkin päätellä, että olen siis syntynyt tammikuussa 1993. Eli talven tyttö olen. Olen käynyt lukion ja valmistuin sieltä keväällä 2013 ylioppilaaksi kohtalaisilla arvosanoilla. Kuitenkin laiskasta luonteestani johtuen kävin lukion neljään vuoteen. Enkä lähde tätä edes selittämään kiireillä tai muilla, mulla vain meni kakkosvuosi läskiksi, mistä syystä oli pakko venyttää neljään vuoteen. Oon kuitenkin ylpeä itsestäni, että pääsin ylioppilaaksi, ja vieläpä samaan aikaan kuin pikkusiskoni!
Olen koko ikäni asunut täällä Tampereen mettissä ja niin tulee luultavasti seuraavat pari vuotta vielä olemaan. Haaveena olisi joskus muuttaa vielä muualle ja nähdä maailmaa, mutta kaikki aikanaa. Pidän pinkistä ja punaisesta ja olen käynyt kolme kertaa Lontoossa.
Tulen varmasti kirjoittamaan vielä laajemmin eri näkökulmista itsestäni, joten siksi nyt tulee vähän tynkänä tietoa. Voisin kuitenkin hieman avata omia mielenkiinnon kohteitani teille.
Ensimmäisenä ja lähimpänä sydäntäni on musiikki. En tiedä miten voisin elää ilman sitä. Musiikki on minulle hyvin tärkeää ja se tulee varmasti olemaan iso osa tätä blogia. Yritän yleensä löytää juuri sen hetkiseen mielentilaani sopivat biisit ja kuunnella niitä. Usein huomaan myös, jos olen allapäin, niin tarkoituksellisesti kuuntelen vaikkapa Michael Bublén Beautiful Dayta, ihan vain sen takia, että se saa joka ikinen kerta minut hyvälle tuulelle. Välillä on kuitenkin semmoinen fiilis, että halua kuunnella jotain surullista ja hidasta, ja yleensä sen aloitan Zen Cafén Todella kaunis -biisillä, millä on itselleni oma surullinen merkityksensä.
Toisena on One Direction. Tämän olisin tietenkin voinut lisätä tuohon musiikkiin, mutta se on vain niin paljon enemmän kuin pelkkä musiikki elämässäni. Rakastan heidän musiikkiaan ja persoonallisuuksiaan enkä ole vielä tähän mennessä kyllästynyt yhteenkään biisiin. Sama asia on myös Backstreet Boyssin kanssa, jota olen kuunnellut yläasteajoilta saakka ja edelleen jokaikinen biisi kolahtaa ja heidän keikoillaan käyn jos Suomeen tulevat. Kuitenkin näistä kahdesta jostain syystä One Direction kolahtaa hieman enemmän. En sitten tiedä onko syynä heidän nykypäiväisempi musiikki vai nuorempi ikänsä.
Seuraavaksi listalla on jääkiekko. Asia, jota vielä kolmisen vuotta takaperin inhosin enkä voinut sietää. Sen kuitenkin muutti Suomen 2011 maailmanmestaruuden tuoma jännitys ja onnellisuus. Siitä lähtien olen ollut aivan rakastunut kyseiseen lajiin. Vasta tänä keväänä aloin aktiivisesti seuraamaan lätkää ja siitä lähtien olenkin ollut suurin piirtein perillä itselleni tärkeimmistä lätkään liittyvistä asioista. Ja tähän väliin sanon, etten todellakaan katso jääkiekkoa pelaajien takia vain itse pelin ja sen fiiliksen mitä siitä pelin katsomisesta syntyy. Ja sanottakono vielä, että tamperelaisena kannustan Tapparaa meidän SM-liigasta. NHL joukkueista oma lemppari on Minnesota Wild, juurikin sen takia, että siellä pelaa oma kakkoslempparipelaajani Mikael Granlund. Ja taaskaan hän ei ole toiseksi lempipelaajani ainoastaan ulkonäkönsä tai ilmaveivinsä takia, vaan on oikeasti yksi Suomen suurimpia lupauksia! Ja koska kuitenkin jotakuta kiinnostaa (tai sitten ei) niin lempipelaajani on Tapparan Pekka Jormakka.
Kissat. Kaikissa yksinkertaisuudessaan maailman ihanimmat eläimet. Olen itse omistanut yhden ihanan ja rakkaan kissan, mutta aggressio-ongelmien takia se jouduttiin lopettamaan, sillä se alkoi olemaan todellinen vaara muille. Mitään muuta vaihtoehtoa ei meillä ollut ja edelleenkin (vaikka siitä onkin kohta jo vuosi) niin tiedän päätöksen olleen oikea, vaikka äärimmäisen raskas ja vaikea oli. Niisku oli minulla tietyllä tapaa, kuin oma lapsi. Rakastin sitä, aivan kuten olisin omaa lasta rakastanut. Tietenkin kohtelin sitä kuin kissaa kohdellaan. Vieläkään ei olla aivan sataprosenttisen varmoja, mistä tämä kaikki johtui. Mutta mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä oli aivokasvain tms. korjaamaton vika aivoissa. Ainoana vaihtoehtona eläinlääkäri tarjosi rauhoittavia, mutta en millään voisi kuvitella 2,5v kissan elämää pelkkien rauhoittavien turvin. Ei siinä olisi yhtikäs mitään järkeä, siinä menisi koko kissan luonne, eikä se taatusti olisi ollut kissalle hyväksi. Eläinlääkärikään ei kauhean innoissaan tätä vaihtoehtoa meille esitellyt. Tiedän varmasti, että siellä jossain on joku, joka paheksuu minua, mutta en voi sille mitään. Vaikka kissa oli minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä, en halunnut pilata sen elämää rauhoittavilla, ei se kuulu kissoille, jotka perimmiltään ovat kuitenkin villieläimiä. Vielä tulevaisuudessa aion hommata oman kissan, kunnes olen totaalisesti päässyt yli tuosta edellsiestä rakkauspakkauksesta ja olen varma, että pystyn pitämään kissasta huolta, niin taloudellisesti kuin ns. henkisesti.
Seuraavana listallani ovat tietenkin ystävät ja perhe. En olisi mitään ilman heitä. Rakastan perhettäni. Minulla on siis kaksi sisarusta, pikkusisko (20v) ja pikkuveli (joka juuri täytti 18v) sekä äiti, isä ja Luppa-koira. Tai no, Luppa on virallisesti siskoni koira ja asustelee tällä hetkellä äitini luona, mutta pidän sitä tietenkin edelleen perheenjäsenenäni. Ystäviä minulla ei ole kauheaa määrää, mutta jokainen heistä on äärimmäisen rakas ja tärkeä. En ole ikinä viihtynyt kauhean isoissa joukoissa, vaan valinnut muutaman hyvän ystävän ja viettänyt heidän kanssaan aikaa. Tämä on passannut minulle paremmin kuin hyvin ja olen ikionnellinen jokaisesta ystävästä, joka minulla on.
Lukeminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Jo pienestä pitäen, ennen kuin osasin lukea, pidin siitä, että minulle luettiin. Heti lukemaan opeteltuani olen kahminut kirjaa toisen perään eikä loppua kirjarakkaudelle näy. Tällä hetkellä lempikirjasarjani on Nälkäpeli, joka on vain yksinkertaisesti kolahtanut minuun, vaikka olenkin Potterhead henkeen ja vereen. Nälkäpeleissä on vielä enemmän sitä jotakin.
Iso-Britannia ja The X Factor, ei yhtä ilman toista. Nämä kummatkin osaltaan ovat vaikuttaneet toisiinsa. Tai siis, ihan ensimmäiseksi ihastuin Britteihin ja varsinkin Lontooseen, missä olenkin jo kolme kertaa käynyt. Pari vuotta takaperin aloin seuraamaan The X Factoria, sillä olin katsonut kauden nro 7, missä One Direction oli mukana. Toisin sanoen siis, jos en olisi hurahtanut Brittien maailmaan, en olisi lytänyt TXF:ää, mutta toisaalta, jos en olisi hurahtanut TXF:ään ei minun Britanniainnostus olisi varmasti pysynyt yllä. Tätä sunnuntaita kuitenkin odotellessa, sillä silloin alkaa uusi The X Factor kausi!!
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, minulla on täällä kynnet ja kynsien lakkailu. En muista ollenkaan, kuinka kauan olen kynsiä harrastanut, mutta kauan! Välillä on pitkiäkin taukoja ja inspiraation puutetta (sama koskee lukemista ja kirjoittamista), mutta kun innostun niin innostun! Omistan n. 140 kpl kynsilakkoja eikä minulla ole yhtäkään samaa kynsilakkaa. Ja tämä ei ole paljon verrattuna moniin muuhun kynsiharrastajiin, joilla saattaa olla jopa yli 400 kynsilakkaa. Että ajatelkaapas sitä. Tosiaalta kuitenkin itselleni tuo määrä lakkoja olisi aivan aivan liikaa, joten olen ihan tyytyväinen noihin 140 lakkaani mitä omistan.
Tässä siis kaikki minusta näin "lyhyesti". (En muista koska olisin postannut näin pitkää postausta). Yritän päästä mahdollisimman usein postailemaan aiheesta kuin aiheesta. Jos nyt jo joku aihe sytytti tai suututti (lähinnä noista omista mielenkiinnoistani mistä tulen siis myöhemmin kyllä kirjoittamaan) niin kertokaa! Onko jotain mistä haluaisitte kuulla lisää tai mistä ette välittäisi niin paljoa kuulla? Pallo on nyt teillä. Olisi todella kiva kuulal mielipiteitä ylipäätänsäkin, mitä haluaisitte tältä blogilta tulevaisuudessa. Julkaisenko tänne puolelle jotain vanhoja postauksiani, vai hautaanko ne tuonne vanhaan blogiin? Kaikki kommentit ovat siis tervetulleita!!
