Kuvahaaste! Päivä 7.

Päivä 7. Kuva lempipaikastani

Jokaiselle joka minut tuntee, niin tää ei varmastikaan ollut shokeeraava valinta. Mä rakastan Isoa Britanniaa ja Lontoota, ne on tietyllä tapaa mun toinen koti. Joka vuosi mun on sinne pakko päästä ja joka vuosi mä sinne lähden. Nyt viimeisen neljän vuoden aikana on ollut yksi vuosi, jolloin Lontooseen en päässyt ja silloin juurikin tuntui siltä, että jotain puuttuisi. 

Mä rakastan sitä maata ja sitä kulttuuria. Vaikka en olekaan ikinä viettänyt siellä viikkoa pidempään, niin jos voittaisin lotossa, niin aivan varmasti muuttaisin ainakin hetkeksi Lontooseen. Ja kuten kävikin jo selväksi, niin mä oon niitä ihmisiä, jotka tykkää mennä samaan paikkaan aina uudelleen ja uudelleen. Oon tietenkin myös tosi mukavuudenhaluinen, joten se, että Lontoo on tuttu kaupunki, tekee siitä vielä ihanemmat. Mä rakastan Lontoon metroja ja kahviloita ja kaikkea. Mä rakastan sitä ystävällisyyttä mitä sieltä ihmisiltä saa. Suomessa kukaan tuntematon ei tuu heti neuvomaan, jos näytät vähänkin eksyneeltä. Ruotsissakin jopa tullaan neuvomaan. Me kerettiin edellisellä reissulla nimittäin kaverin kanssa saamaan kartta auki, kun joku tuli (englanniksi onneksi) kysymään, että mihin ollaan menossa. Kiitoskset hänelle, joka meitä silloin auttoi!

Mä voisin puhua Lontoosta vaikka kuinka pitkästi, mutta ehkä tällä kertaa säästän blogin siltä. Tulen aivan varmasti kuvien kera jossain vaiheessa kertomaan mun kolmesta Lontoon reissusta ja siitä mikä teki niistä matkoista niin upeen. Ekalla reissulla, mun matkaseuralainen oli vähän mitä oli, mutta se kulttuuri ja ne paikalliset! Tokalla reissulla mulla oli tosi kivaa seuraa ja käytiin lähinnä shoppailureissulla. Nyt viiime kesän reissu oli kuitenkin kaikista paras! Mulla oli maailman parasta matkaseuraa ja käytiinkin yhden reissun aikana kahdessa maassa! Oli ihan huikeeta! Ja meillä oli tietenkin just oikeissa määrin kulttuuria ja shoppailua ja muuta hauskaa. Vaikka hotellisekoilut menikin vähän rasittavaksi välillä, niin mulla ei oo muuta, kuin positiivista sanottavaa koko matkasta! Mä niin haluaisin sinne takaisin! Mutta viimeistään ens syksynä mä lähen taas. Mikään ei ole nimittäis Lontoon syksyn voittanutta.

1. Kuva siitä mikä on söpöä

2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään

3: Kuva siitä, mitä tein tänään

4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt

5: Kuva, joka kuvailee aamujani

6: Kuva lempibändistäni/laulajastani

7: Kuva lempipaikastani

8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena

9: Kuva jostain mieliruoastani

10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani

11: Kuva lempijuomastani

12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt

13: Kuva jostain, mitä pelkään

14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥

15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni

16: Kuva kännykästäni

17: Kuva lempihedelmästäni

18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani

19: Kuva lempihiustyylistäni

20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä

21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.

23: Kuva minusta joskus aikoja sitten

24: Kuva henkilöstä, jota ihailen

25: Kuva, joka saa minut hymyilemään

26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta

27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni

28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani

29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu

Kuvahaaste! Päivä 6.

Päivä 6. Kuva lempibändistäni/laulajastani

Pahoittelen kuvan surkeaa laatua. Yritän kuitenkin mahdollisimaan pitkälle täällä blogissa tuoda esille omia kuviani, ja tämä on siis yksi niistä. Kuka jo tässä vaiheessa arvaa lempibändini?

No One Directionhan siellä! Tietenkin tähän olisin voinut netistäkin kuvan ladata, mutta enemmän fiilistähän tässä kuvassa on, myönnetään!

Tämä kuva on siis otettu kesäkussa, kun olimme ystäväni kanssa katsomassa One Directionin konserttia Tukholmassa. TUnnelma oli ihan mieletön ja vanhan blogini puolelta pääsee vielä lukemaan fiiliksiä keikalta. Ajattelin kuitenkin joitain postauksia (mm. sen keikkapostauksen) siirtää tälle puolelle, joten jos nyt ei jaksa varta vasten raahautua vanhan blogini puolelle, niin voin luvata, että se pian täältä löytyy.

Kuva on juurikin hieman huonolaatuinen, sillä istuttiin hyvin kaukana. Halusin sen kuitenkin laadustaan huolimatta tänne lätkäistä. Tuolla keikalla kun oli muuten aivan mieletön meno. Ja toivottavasti se mielettömyys näkyy myös ensi kesänä Helsingin Olympiastadionilla! Nimittäin tämä kyseinen bändi tulee Suomeen. EIvätkä he tyydy vetämään vain yhtä keikkaa, vaan kaksi! Kyllä! Aivan mahtavan hienoa, ainakin omasta mielestäni. Ihana nähdä oma lempibändi Suomessa. Vaikka olenkin Backstreet Boyssin Suomessa kaksi kertaa nähnt (tulee lempibändien listalla aivan niukkana kakkosena, on siis kyllä silti myöskin käytännössä lempibändini). Ihan mahtavaa! Tällä kertaa meillä on tiedossa jopa kenttäliput (mistä Tonttusein ei aivan niin innoissaan aluksi ollut), joten hyvät paikat meillä ainakin on!

Nyt minä lähden kuitenkin uudelleen yrittämään nukkumista. Oon tässä viimeiset neljä päivää ollut jonkin sortin flunssassa ja nyt se lähti ottamaan ihan uuden kierteen. Nimittäin kurkku on todella turvoksissa ja punainen, Se on myös järkyttävän kipeä. En muista koska viimeksi minulla olisi tämmöinen kurkkukipu ollut. Toisena on särkevä korva. Väään aikaan ei ole kyllä tarvinnut pelätä korvatulehdusta, mutta nyt on useaampaankin otteeseen se käynyt mielessä, sen verran kipeä tuo korva on. Ruuminnlämpökin majailee siellä kuumeen rajamailla. Saa siis nähdä miten huomenna käy, lääkäriin vai ei. Harmittaa ihan hirveästi, etten toisen parhaista ystävistäni tupareille pääse huomenna. En uskalla tämän kipuilevan korvan kanssa sinne lähteä tartuttamaan muita, muutenkaan ei kuulo kunnolla pelaa, niin joutuisi pyytämään muita koko ajan toistelemaan. Onneksi päästään siskon kanssa siellä sitten ens viikolla käymään! Ootan todellakin innolla! Ei olla ystäväni kanssa nyt taas hetkeen nähty ja rehellisesti sanoen vituttaa, kun tää meni taas näin. Vittu että osaan nimittäis olla aina väärään aikaan kipeänä. 

Nyt kuitenkin sinne nukkumisyritys numero kakkoselle, jos nyt vaikak saisi siis sieltä unen päästä kiinni. Hyvää yötä kaikille!

1. Kuva siitä mikä on söpöä

2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään

3: Kuva siitä, mitä tein tänään

4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt

5: Kuva, joka kuvailee aamujani

6: Kuva lempibändistäni/laulajastani

7: Kuva lempipaikastani

8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena

9: Kuva jostain mieliruoastani

10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani

11: Kuva lempijuomastani

12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt

13: Kuva jostain, mitä pelkään

14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥

15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni

16: Kuva kännykästäni

17: Kuva lempihedelmästäni

18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani

19: Kuva lempihiustyylistäni

20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä

21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.

23: Kuva minusta joskus aikoja sitten

24: Kuva henkilöstä, jota ihailen

25: Kuva, joka saa minut hymyilemään

26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta

27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni

28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani

29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu

Kuvahaaste! Päivä 5.

Päivä 5. Kuva, joka kuvailee aamujani

Kun mietin aamuja ja aamujani, niin ekana mulle tulee mieleen kahvi. Vaikka en sitä ikinä suoraan herätessäni juo, niin se kuuluu vahvasti omiin aamuihini. En todellakaan ole millään tapaa aamuihminen, joten kahvi pelastaa minut isommalta väsymykseltä ja koomaukselta. Vaikka en enää saakaan kahvista sitä energiaboostia, mitä vielä pari vuotta sitten sain, niin olen huomattavasti enemmän kiukkuinen, jos en saa aamulla kahvia. 

Miten sitten juon kahvini? Meinasin lähteä aloittamaan lausetta sanalla "yleensä", kunnes tajusin, että enhän mä yleensä tee niin, vaan teen niin aina. Juon siis aina kahvini ilman sokeria ja maitoa, mustana. Syy tähän on yksinkertaisesti se, etten saa käyttää maitotuotteita (hyperkalsiuria, toisin sanoen, maitotuotteiden ja kalsiumia sisältävien tutotteiden käyttö rajoitettu 2dl/vk),joten en tietenkään lisää maitoa kahviini. Sokeria tai muuta makeutusainetta en lisää, koska se ei vain yksinkertaisesti maistu hyvältä mustassa kahvissa. Ehkä se on parempaa maitokahvin kanssa, mutta tähän päivään mennessä en ole törmännyt ihmiseen, joka juo kahvin mustana ja käyttää makeutusaineita. 

Aamuistani vielä sen verran, että yleensä herään kiireessä. Mulla on aina aamuisin kiire, ellei ole vapaapäivä. Mä olen niitä ihmisiä, jotka tykkää torkuttaa herätyskelloa ja nukkua mahdollisimman pitkään, mistä syystä sitten on viime tipassa bussipysäkillä odottamassa linja-autoa. Tällä hetkellä mun on vielä suhteellisen helppo torkuttaa, kun töiden valossa aikaisin herätys mulla on kahdeksalta. Yhdeksältä minulla on bussi pysäkillä ja tunnissa kerkeän kepeästi käymään suihkussa, pukeutumaan, tekeen aamupalan mukaan ja lähtemään. Todella harvoin siis vielä syön aamiaista kotona, yleensä teen sen vasta työpaikalla. Töihin mennessä myöskin otan harvoin kahvia mukaan, sillä työpaikaltani saa ihan samanveroista kahvia, ilmaiseksi tietenkin. Joten miksi siis bussissa taiteilla termarin kanssa, kun pääsee helpommalla. Kouluun kuitenkin aina muistan ottaneeni termarin mukaan, ja jos se unohtui, niin sitten oli yleensä haettava kahvi jostain läheisestä kahvilasta. Ilman kahvia koulupäivät eivät sujuneet.

Tässä kuitenkin omat aamuni lyhyesti. Mites teillä muilla? Onko jotain tiettyjä aamurituaaleja esimerkiksi heräämisen suhteen, vai tuppaako joka aamu olemaan erilainen?

1. Kuva siitä mikä on söpöä

2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään

3: Kuva siitä, mitä tein tänään

4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt

5: Kuva, joka kuvailee aamujani

6: Kuva lempibändistäni/laulajastani

7: Kuva lempipaikastani

8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena

9: Kuva jostain mieliruoastani

10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani

11: Kuva lempijuomastani

12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt

13: Kuva jostain, mitä pelkään

14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥

15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni

16: Kuva kännykästäni

17: Kuva lempihedelmästäni

18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani

19: Kuva lempihiustyylistäni

20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä

21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.

23: Kuva minusta joskus aikoja sitten

24: Kuva henkilöstä, jota ihailen

25: Kuva, joka saa minut hymyilemään

26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta

27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni

28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani

29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu

#1DHelsinki

Harvemmin tykkään siitä, että joku käyttää otsikossaan tuota hashtag-merkkiä, sillä omasta mielestäni otsikon tulee aina olla kuvaava ja esteettisesti kauniissa muodossa. No miksi sitten käytin tällä kertaa tuota hashtag-merkintää otsikossa? Koska haluan, että mahdollisimman moni asiaa googlettava päätyy tänne ja kertoohan tuo otsikko faneille kaiken oleellisen jo heti alkuun.

Teille, jotka ette kyseistä bändiä fanita tai vaihtoehtoisesti ette tiedä edes mitä tuolla haen takaa, niin avataanpa otsikkoa. Hashtag-merkki on tarkoitettu käytettäväksi avainsanojen eteen, siksi se siis on siellä. 1D on lyhennys sanasta One Direction, mikä on henkilökohtaisesti oma lempibändini. Helsinki on varmasti kaikkien suomalaisten tuntema kaupunki, meidän pääkaupunkimme. Miksi sitten olen yhdistänyt One Directionin ja Helsingin keskenään? No koska One Direction tulee ensi kesänä ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMEEN! Pahoittelen myös caps lockia, mutta olen vain liian innoissani asiasta.

Mä oon vaan niin käsittämättömän onnellinen, että tämä bändi (tai no, ne henkilöt, jotka keikkamaista ja keikkapaikoista ovat vastuussa) valitsivat meidän pienen Suomen keikkapaikakseen! Eikä keikkapaikkana ole mikä tahansa Hartwall Areena vaan Olympia Stadion! Olympia Stadionille mahtuu aivan huikeasti porukkaa, ja toivonkin, että keikasta tulee loppuunmyyty.
Tällä hetkellä One Directionin On the Road Again tourilla Euroopankiertueella on mukana Suomen lisäksi: Itävalta, Belgia, Tanska, Norja ja Ruotsi. Uskoisin kuitenkin, että lisää keikkapaikkoja on tulossa, sillä vielä ei ole listattu mm. Isoa Britanniaa tai Irlantia, mitkä ovatkin bändin jäsenten kotimaita. Eli varmasti luvassa vieä muita Euroopan maita mukaan. On kuitenkin upeaa, että meidän Suomi pääsi heti tokalle ilmoituskierrokselle ja ekalle Euroopan osasta. Ei siis tarvinnut jännittää, että onko Suomi mukana vai ei!
Toistaiseksi Suomen naapurimaista ei ole mukana Venäjää ja Viroa, jotka kumpikaan ei muistamani mukaan myöskään viime kiertueella ollut mukana. Lipuissa siis on varmasti menekkiä. En usko, että Viroon tulee omaa keikkaa (tai välttämättä muihinkaan Baltian maihin, tosin sehän jää nähtäväksi), mutta Venäjä voisi omalta osaltaa olla ihan potentiaalinen valinta. Sen nyt kuitenkin näkee jossain vaiheessa, ilmestyykö Venäjälle oma keikka vai ei.

Itse aion siis tietenkin mennä katsomaan poikia Helsinkiin, vaikka lippujen hinta hieman suolainen onkin. Maksoin tänä keväänä Ruotsin keikalle istumapaikkalipuista 32e ja nyt samanmoiset liput maksaa n, 75e. Huima ero siis on, lähtisin tästä kuitenkin syyttämään ennemmin Suomen päätä, kuin One Directionia, sillä tunnetusti Suomessa kaikki on kallista. Lippujen hinnat eivät kuitenkaan minua estä, vaan aion todellakin ne ostaa! Olemme siis yhdessä ystäväni Tonttusen kanssa menossa katsomaan. Hän oli se, joka viimeksi oli mukanani ja tykästyi todella paljon! Tai ainakin niin antoi ymmärtää ja lupasikin heti silloin lähteä seuraavalle keikalle mukaani, koska vain se sitten olisikin.

Toivottavasti tänne bloginikin puolelle eksyy muita Directionereita keskustelemaan asiasta! Olisi ihan huippua nähdä kuinka moni tänne päätyneistä on myös tulossa keikalle, tai ainakin toivoo pääsevänsä sinne! Eli kommenttiboksiin tekstiä vain! Aion jatkossakin kirjotiella fiiliksiä keikasta ja ihan kohta ilmestyvästä uudesta levystä! Eli jos siellä ruudun takana on muitakin One Direction -faneja ja teitä kiinnostaa blogitekstit kyseisestä bändistä, niin suosittelen ehdottomasti jäämään kuulolle ja kertomaan oman mielipiteenne asiasta!

Se olis siinä sitten..

Ai mikä vai? No epäterveellinen elämä! Oon pitkään mietiskellyt, että mikä olisi minulle paras tapa lähteä tekemään sitä kuuluisaa elämäntaparemonttia. Lopulta päädyin siis siihen, että lähden kokeilemaan 5+2 päivän dieettiä. Ekan kerran, kun tästä kuulin, pidin sitä humpuukina ja ihan hulluna hommana. Mulla ei kuitenkaan toistaiseksi vielä ole tarpeeksi itsekuria, että pystyisin yhtäkkiä noudattamaan viikkotolkulla tietynlaista ruokavaliota. Toivon, että aloittamalla tällä dieetillä saan kasvatettua omaa itsekuriani ja sitä kautta innostuttua terveellisestä ruokavaliosta. Toivon myös, että jossain tietyssä vaiheessa voin luopua dietistä ja jatkaa terveellisiä elämäntapoja.

kuva: stayactiveeathealthy.ca

Tällä hetkellä herkuttelen useamman kerran viikossa enkä syö säännöllisesti. Usein myös aamupala jää väliin, samoin liikunta. Rakastan oman asuinympäristöni liikuntamahdollisuuksia, joten ei kyllä tarvitse kauheasti lenkkeilyinspiraatiota hakea. Päätavoitteeni onkin siis oppia syömään terveellisesti ja monipuolisesti sekä säännöllisesti. Olen itse sen verran epäsäännöllisessä työssä, että tuo säännöllinen ruokailu tuo haastetta, mutta aion silti onnistua! Haluan myös oppia pitämään liikunnasta. Tällä hetkellä yksi suurin motivaattorini elämäntapamuuokselle ja laihtumiselle on (terveellisen elämän lisäksi) on saada itseni normaalipainoon, jotta minulla olisi mahdollisuus päästä rintojenpienennysleikkaukseen. Itsellänihän on siis isot rinnat. Pitkään olen tätä vaihtoehtoa harkinnut ja nyt kun rinnat aiheuttavat jo selkäkipuja, niin tiedän, että minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Ylipainoisena en halua leikkaukseen mennä, sillä jo pelkkä ylimääräinen paino on jo riskitekijä enkä ole varma hyväksyttäisiinkö minua leikaukseen, ellen olisi normaalipainoinen.

Kuva: http://www.piekne-zdrowie.pl/

Miksi ylipäänsä valitsin tämän 5+2 dieetin? Kuten sanoin, niin minulta puuttuu vielä itsekuria ja tarvitsen jotain, millä sitä kasvattaa. Toiseksi myös se, etten halua tuntea hirveän huonoa  omatuntoa pienistä herkutteluhetkistä. Yritän siis saada viikottaiset herkuttelutuokiot aivan minimiin, mutta haluan kuitenkin myös, että juhlissa tai ystävien kanssa ollessa minulla on mahdollisuus (ilman sitä huonoa itsetuntoa) herkutella ja hieman nauttia. Haluan myös kirkastaa omaa mielikuvaa ja näkemystä ruuasta. Tähän ajattelin paneutua vielä vähän myöhemmin. Itse ajattelen ruuan tietyllä tapaa kuitenkin vihollisena ja inhottavana asiana. Ja tuhotakseni viholliseni, minun täytyy syödä se. Onneksi tämä kaikki on kuitenkin pääni sisässä ja hitaasti mutta varmasti sekin saadaan muuttumaan. Olen itse hirveän innoissani tästä koko projektista, joten alussa ainakana ei inspiraatiosta pitäisi olla puutetta. Saa kuitenkin nähdä miten tämä menee, tietenkin tulee olemaan niitä alamäkiä, mutta niiden vastapainoksi on aivan varmasti ylämäkiäkin!

kuva: http://www.infinitelifefitness.com/

Miten sitten aion edetä asiassa täällä blogissa? Yritän saada vähintään viikoittain kirjoitettua asiasta ja kertoa omia tuntemuksia ja kuulumisia asiastani. Yritän myös ottaa välillä vertailukuvia itsestäni, mutta en halua julkaista niitä joka viikko, sillä en halua luoda itselleni liikaa paineita onnistumisesta. Vaikka haluankin suuresti onnistua, niin jos itselläni on paineita liikaa, en tule onnistumaan. Painoani ja muita mittojani en toistaiseksi tänne halua laittaa. Ne ovat oma henkilökohtainen asia, josta olen tosi herkkä. Tiettenkin kerron paljonko painoa on pudonnut ja miten mittaukset ovat muuttuneet. Varmasti jossain kohtaa tulen kertomaan lähtöpainoni ja sen hetkisen painoni. Tällä hetkellä kuitenkin minulla ei ole tarpeeksi ns. itsetuntoa asian julkituomiseen, enkä halua ottaa paineita siitä, että muut tietävät oman painoni.

Kuva: http://yourmedguide.com/

Näillä eväillä nyt kuitenkin mennään, toivottakaa onnea! Ja jos siellä joku muu kamppailee samojen asioiden kanssa, niin voi laittaa kommenttia tai sähköpostia. Ajattelin tätä blogia varten laittaa sähköpostin pystyyn. Jos joku juurikin haluaa kommentoida muilla keinoin kuin julkisesti. Omaa tämänhetkistä vakiosoitettani en halua tänne palkastaa, sillä siitä paljastuisikin muuten koko nimeni. Vaikka ei sekään mikään vaikea homma varmastikaan ole selvittää, kun se sähköpostiosoite on liitettynä vielä toistaiseksi tähän bloggertiliin. Yritän sen kuitenkin saada muutettua, jos jotain vinkkejä siihen, miten sen saa onnistumaan, niin kertokaa vain! Otan ne mielelläni vastaan!

Kuvahaaste! Päivä 4.

Päivä 4. Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt

Tätä mun ei tarvinnut kahtakaan sekuntia miettiä. Enkä todellakaan usko, että tämä tulee kenellekään, joka minut vähänkään tuntee, niin yllätyksenä. Pidemmittä puheitta.

Olen siis menettänyt kissani. Teille, jotka ette tiedä tarinaa, niin tulevaisuudessa on joskus tulossa kattavampi postaus koskien kissaani. Mutta tähän ajattelin laittaa pienen kirjoituksen, minkä kirjoitin pari päivää kissani poismenon jälkeen. Tämä löytyy tuolta vanhankin blogin puolelta. Mutta pelastetaan se nyt tänne. Jää sitten ainakin näkyville julkisestikin, kunhan vaan saan joskus aikaiseksi piiloittaa tuon vanhan blogin.

Rakas Niiskuneiti,

muistan kuinka rakastit ponnareita ja kaikenlaisia muita kumilenksuja. Sinä valpastuit heti, kun joku läiskäytti ponnaria ja olit valmis juoksemaan sen perään. Joskus yritin houkutella sinua luokseni ponnareiden avulla, mutta lähes aina ymmärsit temppuni. Rakastit myös kepin perässä olevia roikkuvia leluja. Lelulla, sen materiaalilla tai muodolla ei ollut väliä, kunhan se oli vain kepin päässä. Sen perässä sinulla oli aina hauskaa juosta ja hyppiä.Mikä hassuinta, pidit kynsienleikkuusta ja useasti toimituksen aikana kehräsit ja kuolasit. Lopuksi jäit aina jalkojeni päälle makoilemaan. Suihkusta sen sijaan et pitänyt. Jouduin aina ottamaan sinut syliini ja painauduit minua vasten, kuin turvaa hakien. Ja sitä minä halusinkin sinulle tarjota. Turvaa, kodin, rakkautta ja lämpöä. Toivottavasti onnistuin siinä.
Muistatko meidän säälittävät ulkoiluyritykset? Sinulle oli hienot (ja pentukokoa olevat) pinkit valjaat. Kesäisin et uskaltanut liikkua, mutta ai että jos oli lunta maassa! Sinä pidit siitä.
Lupaathan, ettet ikinä unohda Luppaa? Luppakaan ei varmasti unohda sinua! Pennusta asti Luppa oli sinulle kuin emo. Vaikka otittekin yhteen ja vaikka pelkäsinkin pitää teitä yhdessä niin olitte te kyllä mahtava parivaljakko.
Muistatko kun et ollut mikään ihmeellinen sylikissa? Muistan kuitenkin ne hetket, kun sain pitää sinua sylissäni. Välillä kehräsit, hiljaa mutta ihanasto. Välillä taas mau'uit kun halusit jo päästä pois. Muistatko, kun olit viimeistä kertaa sylissäni? Minä muistan. Satu antoi sinut minulle ja sinä kehräsit ja vieläpä kovempaa kuin normaalisti. Annoin viimeisen suukon otsallesi ja hyvästelin sinua jo mielessäni. Pian olit jo lähtemässä kohti maaseutua ja sitä kautta kohti taivasten valtakuntaa.
Olisin varmasti voinut tehdä asioita toisella tavalla. Ehkä olisin voinut ehkäistä tämän. Ehkä en. Nämä vähän reilun kaksi ja puoli vuotta olivat ylivoimaisesti elämäni parhaat.
Rakastan sinua nyt ja aina!

1. Kuva siitä mikä on söpöä

2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään

3: Kuva siitä, mitä tein tänään

4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt

5: Kuva, joka kuvailee aamujani

6: Kuva lempibändistäni/laulajastani

7: Kuva lempipaikastani

8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena

9: Kuva jostain mieliruoastani

10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani

11: Kuva lempijuomastani

12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt

13: Kuva jostain, mitä pelkään

14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥

15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni

16: Kuva kännykästäni

17: Kuva lempihedelmästäni

18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani

19: Kuva lempihiustyylistäni

20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä

21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.

23: Kuva minusta joskus aikoja sitten

24: Kuva henkilöstä, jota ihailen

25: Kuva, joka saa minut hymyilemään

26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta

27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni

28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani

29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu

Kuvahaaste! Päivä 3.

Päivä 3. Kuva siitä, mitä tein tänään

Nonniin, vihdoin päivitettään taas tätä kuvahaastetta. Tänään siis aiheena, mitä tein tänään. Oma päiväni on lähtenyt jo käyntiin puoli ysin aikaan pikaisella herätyksellä ja töihin lähdöllä. Töissä olin vain parin tunnin pätkän, minkä jälkeen suunnistinkin takaisin kotiin. Meillä oli ihanan rauhallinen työpäivä, muutama lapsi, eikä kukaan kiukutellut! Onnistunut työpäivä siis. 

Illalla olen menossa myös YO-talolla katsomaan ystäväni lempibändiä, Happoradiota. Vaikka itse en kauhea fani ole, odotan silti keikkaa innoissani. Pidän kuitenkin kyseisestä bändistä ja he osaavat ainakin omasta mielestäni tehdä hyvää musiikkia. Sitä siis illemmasta vuorossa. 

Tässä töiden ja keikan välissä olisi tarkoitus vähän siivoilla, laittaa kynnet, laittaa itsensä muutenkin kuntoon ja virkkailla. Pitkään aikaan, kun tuota virkkailua ei varsinkaan ole tullut harrastettua.

Tässä ihanan syksyinen kuva työmatkaltani. Työmatkani taitan siis sekä kävellen, että linja-autolla ja tässä kohti olenkin juuri hypännyt linja-autosta ulos ja lähtenyt kävelemään kohti työpaikkaani. Tänään siis olen saanut nauttia ihanan kirpakasta syysilmasta. Meillä aamulla mittari näytti jo -1 astetta pakkasta, eli sieltä se talvi on toivottavasti tuloillaan! Myöhemmin yritän päästä vielä kirjoittamaan jonkinlaista postausta keikasta kuvineen kaikkineen. Tietenkään mitään kauheeta analyysiä en varmastikaan saa aikaan, kun en kyseistä bändiä niin tiiviisti seuraile. Eli saapi nähdä, kuvia ainakin yritän muistaa tänne tunkea. 

Minä lähdenkin nyt tästä ruuanlaittoon ja siivoilemaan, lauantaisia tupareita ajatellen. Niistäkin taidan kirjoitella jotain sitten sunnuntaina, tai alkuviikosta. Myös asuntopostausta on luvassa, kunhan vaan saisin siivottua tämän pienen kopperon esittelykuntoon sekä myös ladattua kamerani, jotta niitä kuviakin tulisi otettua.

1. Kuva siitä mikä on söpöä

2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään

3: Kuva siitä, mitä tein tänään

4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt

5: Kuva, joka kuvailee aamujani

6: Kuva lempibändistäni/laulajastani

7: Kuva lempipaikastani

8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena

9: Kuva jostain mieliruoastani

10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani

11: Kuva lempijuomastani

12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt

13: Kuva jostain, mitä pelkään

14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥

15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni

16: Kuva kännykästäni

17: Kuva lempihedelmästäni

18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani

19: Kuva lempihiustyylistäni

20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä

21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.

23: Kuva minusta joskus aikoja sitten

24: Kuva henkilöstä, jota ihailen

25: Kuva, joka saa minut hymyilemään

26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta

27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni

28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani

29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu

Jääkiekko, tuo "koko kansan" rakastama laji

Syy siihen, miksi otsikossa "koko kansan" - on lainausmerkeissä, on se, että suurin osa omista ystävistäni ei pidä jääkiekosta. Itse kuitenkin pidän siitä. Tai no, en pidä, vaan rakastan sitä ja melkein kaikkea mitä siihen liittyy. Sanon kuitenkin heti alkuun, että en tiedä läheskään kaikkea jääkiekosta, sen verran vähän aikaa olen sitä intensiivisesti seurannut.

Omistukset onkin jo kuvassa, minä vain lainaan. PS. Tää on paras kuva alottaa koko kirjotus! Pekka Jormakka siinä siis ekaa kertaa jäällä MM-kisoissa loukkaantumisen jälkeen.

Tällä hetkellä jääkiekko on kuitenkin yksi omista suurimmista intohimoistani. Seuraan tiiviisti SM-liigaa ja siinä sivussa yritän vilkuilla myös NHL:n perään. KHL:ään tai muihin liigoihin en toistaiseksi ole jaksanut perehtyä, tällähetkellä minulle riittää aivan mainiosti SM-liigan ja NHL:n seuraaminen!
Vielä muutama vuosi takaperin vihasin lätkää, enkä nähnyt siinä mitään hienoa. Kentällinen miehiä tikut käsissään luistelee yhden pienen kumisen kiekon perässä ja yrittää sitä saada aivan liian pieneen maaliin, jonka edessä seisoo järkälemäinen maalivahti. Koko tämä negatiivinen mielikuvani romuttui keväällä 2011. Jos siellä vielä joku ihmettelee, että miksi ihmeessä, niin minäpä valistan teitä! Silloinhan Suomi voitti MM-kultaa! Itse MM-kisoja en tuona vuonna kauheasti seurannut. Muistan jossain vaiheessa mesessä jutellessani ystäväni kanssa (joka tietenkin seurasi kiekkoa) valittaneeni hänelle jääkiekosta ja sen turhamaisuudesta. Muistan kuinka meiltä alakerrassa alkoi kuulumaan jonkintasoista meteliä ja Norja taisi tehdä maalin Suomea vastaan. Tai sitten se oli toiste päin.
Suomi kuitenkin omien muistikuvieni mukaan pelasi hyvin ja loppujen lopuksi päädyinkin katselemaan viimeiset MM-kisojen pelit ja ei että, olin koukussa! Se adrenaliini ja hyvänolontunne, kun oma joukkue teki maalin ja voitti! Mikään ei vaan voi voittaa sitä tunnetta!
Kultapelin Ruotsia vastaan minun piti alun perin katsoa omassa kotonani televisiosta. Mutkia tuli kuitenkin vastaan, kun naapuri pyysi lastenvahdiksi. Tietenkään en viitsinyt kieltäytyä, he kun olivat menossa katsomaan läheiseen pubiin peliä. Tiesin kuitenkin, että lapset olisivat siinä vaiheessa nukkumassa, kun pelin ratkaisevimmat hetket olivat käsillä. Muistan laittaneeni lapset nukkumaan ja he nukahtivatkin kohtalaisen helposti, minkä jälkeen istahdinkin sitten sohvalle katsomaan peliä. En yhtään muista missä vaiheessa hyppäsin pelin katsomiseen mukaan, mutta mitään ratkaisevaa ei ollut vielä tapahtunut. Kaikki oli vielä hyvin jännittävää.
Kolmannessa erässä alkoi kuitenkin tapahtua ja suomi tahkosi maalia maalin perään. Itseäni harmitti, kun ei voinut tuulettaa ja juhlia, mutta ei se silti tunnelmaani lytistänyt. Kun Suomi oli saanut taakseen jo parin maalin etuaseman aloin jo miettimään, että ei hitto, onko oikeesti mahdollista, että Suomi voittaisi Ruotsin?! Joka maalilta hymyni vain syveni ja syveni kunnes lopulta lukemat olivat 6-1 ja Suomi voitti mestaruuden, ai että mikä fiilis itellä oli! Vaikka ei ollut ketään, kenen kanssa juhlistaa, niin oma fiilis oli aivan katossa. Paria päivää myöhemmin (en yhtään kyllä muista koska) mentiin sitten Tampereen keskustaan katsomaan, kun pelaajat tulivat käymään. Koko joukkue ja tietenkin Poika! Oli fiilis keskustorilla aivan mahtava! Toivottavasti joskus vielä tulee vielä vastaan tilanne, että pääsee juhlistamaan Suomen maailmanmestaruutta.

Tästä kuitenkin lähti oma lätkäinnostukseni. Aluksi vain seurasin liigassa Tapparan menestystä, kuitenkaan katsomatta pelejä ja tietenkin keväällä sitten MM-kisat. 2012-2013 seuralininkin jo liigaa tarkemmin ja paremma silmällä tuli ne MM-kisatkin tihrustettua. Viime kaudella en runkosarjan pelejä kattellut liigassa ollenkaan, mutta play offsit ja finaalit kattelin ja nielin karvaan tappion kun toistamiseen Tappara hävisi finaaleissa. Olympialaiset tietenkin seurasin. Jokaisen mahdollisen Suomen pelin katselin sekä muutaman muunkin pelin. Kahden työkaverin kanssa sitten katseltiin myös pronssipeli yhdessä ja oi että sitä fiilistä, kun Selänteen johdattamat Leijonat sai pronssimitali kaulaan ja kun vielä kuulutettiin, että numero kahdeksikko oli voitanut Most Valuable Player (MVP) -palkinnon. Oli siinä itelläkin jo itku herkässä, kun katteli miehen haastattelua. Juuri vähän aika sitten fiilistelin tuota pronssipeliä katselemalla maalikoosteen ja oli se Selänne kyllä niin terässä yhdessä Granlundin kanssa! Huikeeta kiekkoa se oli, ei voi muuta sanoa.
Olympialaisten perään keväällä sitten liigan finaalien jälkeen tuli kymmenen kertaa tarkemmalla silmällä seurattua MM-kisat ja nyt olin jo itse todella perillä säännöistä ja pelikäyttäytymisestä. Nyt alkaneella kaudella olen seurannut jokaisen Tapparan pelin netistä ja televisiosta ja aion jatkossakin seurailla. Sivusilmällä olen taas silmäillyt NHL:ää, mutta koska pelit tulevat yöaikaan, niin ei niitä aina jaksa katsella.

Toistaiseksi ainut peli, mitä olen livenä käynyt katsomassa on muistaakseni helmikuussa(?) 2012 ollut Suomi-Venäjä -talviklassikko Olympiastadionilla. Ostin sinne itselleni ja pikkuveljelleni liput joululahjaksi ja käytiinkin se sitten tsekkaamassa. Fiilis oli tosi kiva ja oli kiva olla katsomassa kiekkoa vaikkakin Suomi ei tehnyt yhtäkään maalia ja taisi hävitä jopa 4-0 Venäjälle. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että keitä pelaajia siellä onkaan ollut, keiden oon nähnyt livenä pelaavan? Tässä yksi päivä googletellessani huomasin siellä olleen ainakin Komarovin ja Kontiolan. Muutaman muunkin pelaajan nimen tunnistin, mutta empä minä niitä enää muista. Voin siis sanoa nähneeni kaksikon pelaavan livenä. Tuli siellä myös Anna Abreu nähtyä, hän kun veti erien välissä taukojumppaa!

Näin loppuun voisin tosiaan vielä huomauttaa että liigajoukkueista kannustan kirvesrintana tietenkin Tapparaa! Pienenä kannustin aina joko Ilvestä tai Tapparaa, riippuen kumman vanhempani puolella oli. Äitini nimittäin kannusti Tapparaa ja isäni Ilvestä. Jostain syystä olen kuitenkin päätynyt kannustamaan Tapparaa ja sitä tänäpäivänäkin kannustan!
NHL-joukkueista kannustan Minnesota Wildia. En oikeastaan osaa sanoa, että miksi. Siksi. Okei, osaasynä saattaa olla joukkueen suuri suomalaismiehistö, mutta uskoisi, että vaikka näin ei olisi, niin näkisin silti itseni kannustamasas Minnesotaa. Jokin siinä kaupungissa vetää puoleensa. Unohtamatta kuitenkaan aivan huippuja suomalaisia Wildeja eli Mikko Koivua, Mikael Granlundia, Erik Haulaa, Michael Kerästä sekä tietenkin Niklas Bäkströmiä. Loppuun vielä kerrottakoon omat lempipelaajani, eli ehdoton oma lempparini on  Tapparan Pekka Jormakka. Toinen on Minnesotan Mikael Granlund. Tied¨än, että siellä on varmasti ainakin joku joka ajattelee, että tyhmä tyttö, ei pelaajaa voi pitää lempparina vain ulkonäön vuoksi. Olen samaa mieltä! Granlund on mahtava ja taivata pelaaja. Ei siis aiheesta sen enmpää.

Tässä nyt siis suhteellisen pikaisesti jääkiekosta ja omasta suhtautumisestani siihen. Toivottavasti siellä on edes joku, joka jaksoi koko selostuksen lukea alusta loppuun. :D Nyt kuitenkin itse katoan katselemaan muutaman jakson Greyn Anatomiaa, nyt kun se vihdoin tauon jälkeen taas jatkui. Yritän saada seuraavaa postausta ulos vähän nopeammalla aikataululla! Aina mietin ja mietin, että pitäisi kirjoittaa, mutta jostain syystä se aina jää. Tiedä sitten, että miksi..

Uusi ulkoasu!

Vihdoista viimein, olen saanut blogilleni ulkoasun, mikä täysin miellyttää omaa silmääni! Itse olen vähän tyyppiä "peukalo keskellä kämmentä" tämmöisten asoiden kanssa, joten itse en ole tuota ulkoasua todellakaan väkertänyt. Ulkoasu on siis otettu sivustolta Cutest Blog on the Block ! Iso kiitos siis sille henkilölle, joka on tämän ulkoasun suunnitellut. Tuossa ylävasemmalla on myös linkki, mitä kautta pääsee kyseiselle sivustolle!

Itse siis hieman värejä ja fontteja muokkailin vielä mieleiseksi, mutta oon niin onnellinen, kun törmäsin tuohon sivustoon! Oon siis pitkään miettinyt pääni puhki, että mitä teen tälle ulkoasulle, kun ei kunnolla miellytä omaa silmää. No nyt ainakin miellyttää! Olisikin kiva saada muilta kommentteja tästä ulkoasusta!

Asiasta kolmanteen, mulla alkaa oleen nyt suunnittelun alla postauksia omista kiinnostuksen kohteistani, eli varoitan! Tulevaisuudessa tulee olemaan postauksia aiheista; jääkiekko, One Direction, Backstreet Boys, lukeminen, televisio-ohjelmat ja niin edelleen. Ajattelin myös kirjoittaa muutaman sanasen kynsienlakkailusta ja kertoa mistä se minulla lähti ja millaisia kynsiä nykypäivänä oikein teen. Minulla ja ystävälläni on siis erikseen olemassa kynsiblogi (kynsiajakyykkyhyppyja.blogspot.fi) joten sieltä saa myös käydä kurkkimassa millaisia kynsiä teen! Ja tietenkin ehdottomasti kannattaa sinnekin liittyä lukijaksi, jos suinkin vaan kynsienalkkaus kiinnostaa. Postauksia ja lakkauksia siellä tulee olemaan paljon erilaisia, sillä ollaanhan me Tontun kanssa kaksi eri ihmistä, joilla on ainakin jokseenkin erilaiset lakkausmieltymykset.

Joka tapauksessa siis, postauksia on varmasti tulossa ja jos vain kiinnostaa jäädä seurailemaan ajatuksiani ja kirjoituksiani niin ehdottomasti saa liittyä lukijaksi! Ja kertokaa jos, tuo lukijanappula ei jostain syystä toimi, tässä yhdessä vaiheessa se ainakin temppuili. Ken tietää sitten miksi..

Tämäkin jäi nyt vähän tynkäpostaukseksi, mutta eipä se mitään! Seuraava postaus tuo toivottavasti tullessaan laajempaa ja mielenkiintoisempaa sisältöä!

Kuvahaaste! Päivä 2.

Päivä 2. Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään

Tässä vaiheesa varmasti joku miettii, että miten tää nyt sitten taas tunteisiin liittyy, saatika sitten päivän fiiliksiin. Noh, mäpä valoitan vähän. Mun on siis järjetön ikävä Lontooseen ja Britteihin! Oon ollut siellä nyt kolme kertaa ja joka kerralla vain voimistuu tunne, et se on se mun paikka. En ehkä tuu ikinä muuttamaan sinne (never say never), mutta uudestaan haluan todellakin sinne päästä! Ja monta kertaa. 

Tänään olen vain syystä tuntemattomasta unelmoinut kyseisestä maasta ja matkasta sinne. Harmi vaan, kun ei budjetti anna myöten, muuten lähtisin ihan ehdottomasti käymään Lontoossa nyt syksyllä. Olen kahtena syksynä ollut Lontoossa ja se oli jotain niin ihanaa. Edellisen kerran olin Lontoossa kesällä (ja tämä oli myös paras kaikista kolmesta reissustani!), mutta silti jostain syystä syksyinen Lontoo kiehtoo minua. Ehkä myös sekin on syynä, että olen mennen tullen talvi-ihminen ja pidän myös syksystä aivan hurjan paljon! Syynä saattaa myös olla pieni breikki syksyyn ja kiireisiin. Yleensä syksyllä on ennen joululomaa vain yksi loma. Joten se pieni loma ja irtiotto arjesta tulee tarpeeseen.

Vaikka en itse vielä tänä syksynä ole opiskelemassa, niin haluaisin silti pienen irtioton arkeeni ja juurikin vaikka pitkän viikonloppureissun Lontooseen. Harmi vain, että matkustaminen on tänä päivänä sen verran kalliimpaa, että  ei sinne ihan tosta noin vaan lähdetä. Ei ainakaan minun palkallani. Pitää ainakin puoli vuotta etukäteen suunnitella. Eli tällä hetkellä siis minulla olisi mahdollisuus joskus ensi vuoden puolella päästä Lontooseen. No parempi se, kuin ei mitään. En kuitenkaan aio viettää yhtä "välivuotta" Lontoosta vierailemisesta, se ei ole kivaa! Itse olen kuitenkin niin matkustusta rakastava ihminen, että ei paremasta väliä! Lähden siis mielummin reissuun ja elän seuraavat kolme kuukautta supertiukalla budjetilla. Ainakin on ihania muistoja!!

Tulen varmasti myöhemmin kirjoittamaan Lontoosta lisää kuvien kera! Tämä jää kuitenkin tällä erää tähän. Vielä loppuun heitän tuon listan mistä näkeekin sitten, että mitä seuraavan Kuvahaasteen päivä tuo tuodakseen!

1. Kuva siitä mikä on söpöä
2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään
3: Kuva siitä, mitä tein tänään
4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt
5: Kuva, joka kuvailee aamujani
6: Kuva lempibändistäni/laulajastani
7: Kuva lempipaikastani
8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena
9: Kuva jostain mieliruoastani
10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani
11: Kuva lempijuomastani
12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt
13: Kuva jostain, mitä pelkään
14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥
15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni
16: Kuva kännykästäni
17: Kuva lempihedelmästäni
18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani
19: Kuva lempihiustyylistäni
20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä
21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.
23: Kuva minusta joskus aikoja sitten
24: Kuva henkilöstä, jota ihailen
25: Kuva, joka saa minut hymyilemään
26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta
27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni
28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani
29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu

Kuvahaaste! Päivä 1.

Päivä 1. Kuva siitä, mikä on söpöä

Ettiskelin koneelta vanhoista iPhone-kuvistani jotain sopivaa, mikät tähän ekan päivän vaativaan kehikkoon voisi sopia. Kauan ei tarvinnut etsiä, kun löysin seuraavan kuvan.

Pahoittelen huonompaa laatua, sillä kuva on juurikin otettu puhelimella. Kuvassa on siis edesmennyt kissani Niiskuneiti varmaankin aikalailla tasan kahden vuoden ikäisenä. Hänethän siis lopetettiin viime joulukuussa vain 2,5v ikäisenä. Ikävä on edelleen hirmuinen ja läsnä melkein joka päivä. Pahimman yli on päästy ja pitkään menikin niin, että vaikka ikävä oli, niin se ei ollut musertavaa. Nyt kuitenkin viimeisen kuukauden on jostain syystä ollut vain kauhea ikävä. Varsinkin silloin välillä, kun tajuaa, että tämä pieni karvaturri ei tule ikinä enää olemaan osa elämääni. Tai no, kulkeehan hän aina muistoissani (ja pian tatuointinakin) mukana, mutta ei se silti ole sama asia, kuin se, että olisi fyysisesti läsnä.
Eli vaikka tämä sopii täydellisesti tähän ensimmäisen päivän vaatimukseen, niin kuuluu tähän kuvaan kuitenkin myös tuskaa ja ikävää. Tiedän kuitenkin tehneeni täysin oikean päätöksen lopettamisen kanssa, nyt minun pienellä vauvallani on kaikki paljon paremmin.

Joka tapauksessa tämä energinen neitokainen oli kaikkea sitä, mitä olin elämältäni siihen mennessä halunnut, jonkun joka kuuntelee aina, jonkun johon voi aina luottaa mutta myös joku, jota voin itse hoivata ja kokea itseni tärkeäksi jonkun elämässä. Eläimeltä saa kuitenkin aina sataprosenttista ja ehdotonta rakkautta ja luottamusta Ennen oman kissani hankintaa saatoin ihmetellä, miten joku eläin voi merkitä toiselle niin kauheasti. TÄmän jälkeen kuitenkin tiedän, miten paljon se vaan voi oikeasti merkitä. Se rakkauden määrä mitä minulla oli tuota eläintä kohtaan, on ihan sanoinkuvaamaton.
Tiedän, että siellä ruudun takana on varmasti joitakuita jotka eivät ymmärrä rakkautta lemmikkiä kohtaan. Toivoisin kuitenkin, että pitäisitte mölyt mahassa, sillä en lupaa mitään siitä, miten hyökkään sanallisesti takaisin päin. Tämä on minulle jo iso asia kirjoittaa tästä aiheesta, joten en todellakaan halua, että kukaan anonyymi tulee sieltä polkemaan pohjaan ja parhaassa tapauksessa haukkumaan.

Tämä on varmasti ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun laitan sitaattia raamatusta. Tämä on kuitenkin itselleni ainoa tärkeä raamatunkohta. Herra on minun paimeneni. Sitä me lauloimme kuorossa ja sitä olen syystä tai toisesta tullut aina miettineeksi tai hyräilleeni, jos jokin tuttuni on menehtynyt. Siksi siis haluan sen liittää tähän. Muuten tuskin tulen ikinä myöhemmin sitatioimaan raamattua tai ylipäätänsä puhumaan uskonnostani.

Psalmi 23:2-4

"Hän vie minut vihreille niityille,

hän johtaa minut vetten ääreen,

siellä saan levätä."

"Hän virvoittaa minun sieluni,

hän ohjaa minua oikeaa tietä

nimensä kunnian tähden."

"Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,

en pelkäisi mitään pahaa,

sillä sinä olet minun kanssani.

Sinä suojelet minua kädelläsi,

johdatat paimensauvallasi."

1. Kuva siitä mikä on söpöä
2: Kuva siitä, miltä minusta tuntui tänään
3: Kuva siitä, mitä tein tänään
4: Kuva jostain, jonka/jota olen menettänyt
5: Kuva, joka kuvailee aamujani
6: Kuva lempibändistäni/laulajastani
7: Kuva lempipaikastani
8: Kuva jostain, johon uskoin lapsena
9: Kuva jostain mieliruoastani
10: Kuva ensimmäisestä pysyvästä harrastuksestani
11: Kuva lempijuomastani
12: Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelen nyt
13: Kuva jostain, mitä pelkään
14: Kuva jostain, mitä odotan paljon♥
15: Kuva minusta ja ystävästäni/ystävistäni
16: Kuva kännykästäni
17: Kuva lempihedelmästäni
18: Kuva jostain, mitä haluaisin tehdä vielä ennen kuolemaani
19: Kuva lempihiustyylistäni
20: Kuva jostain, mitä teen joka päivä
21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
22: Kuva henkilöstä, jonka haluaisin tavata.
23: Kuva minusta joskus aikoja sitten
24: Kuva henkilöstä, jota ihailen
25: Kuva, joka saa minut hymyilemään
26: Kuva siitä, mitä mieltä olen koulusta
27: Kuva, joka tuo muistoja mieleeni
28: Kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani
29: Kuva tapahtumasta, jota en kadu